Fysiikan Nobel-palkinto on herättänyt tänä vuonna huomattavasti enemmän huomiota kuin aikaisempina vuosina. Siihen on syynsä, sillä palkinnon saavat yllättäen John Hopfield ja Geoffrey Hinton. Mielenkiintoiseksi voiton tekee se, että heidät palkitaan tutkimuksesta, jossa koneoppiminen eli tekoäly tapahtuu keinotekoisten neuroverkkojen avulla. He ovat työskennelleet aiheen parissa jo pitkään eli 1980-luvulta lähtien.
Onko tekoäly viety äärimmäisyyksiin?
Tekoäly eli AI on herättänyt ihastusta ja toisaalta myös huolta, sillä se on ilmestynyt osaksi monen ihmisen elämää. Aina muutokset eivät ole olleet positiivisia, mutta toisaalta niistä on ollut myös paljon hyötyä. Varsinkin pelimaailma on saanut uusia ulottuvuuksia ja jackpot pelit ovat nousseet pelaajien silmissä uudelle tasolle.
Tekoälyn avulla kirjoitetaan paljon tekstejä, joista välttämättä ei suoraan näe, että ne ovat älykkään tietokoneen kirjoittamia. Alan ihmiset pelkäävät luonnollisesti työpaikkojensa puolesta ja varsin vähiin ne ovatkin käyneet.
Myös Hinton, joka on toinen palkinnon saajista, on jo ehtinyt todeta, että tekoäly tuo mahdollisuuksia, jotka ovat periaatteessa verrattavissa teolliseen vallankumoukseen. Samalla hän kuitenkin varoittaa siitä, että myös kielteiset seuraukset on otettava huomioon eivätkä asiat saa missään vaiheessa karata käsistä.
Tekoäly on jo kaikkialla
Tekoälyn Nobel-palkinto ei sinällään ole yllätys, sillä AI on ottanut paikkansa jo monenlaisissa asioissa. Vaikka Hinton sanoo jopa katuvansa osaa löydöistään, niin hän tekisi kaiken uudelleen. Lausahdus kertoo siitä, miten mullistavasta oivalluksesta on kysymys. Väärin käytettynä sillä voi olla vakavat seuraukset.
On myönnettävä, että tekoälyä käytetään monissa asioissa. Sen avulla arki voi muuttua huomattavasti sujuvammaksi, mutta kaikkea ei tarvitse antaa tekoälyn hoidettavaksi. On yksi asia, jota se ei voi milloinkaan korvata ja se on inhimillisyyden ydin.
Tekoälyn kanssa voi kuluttaa aika ja jopa jutella, mutta on kuitenkin muistettava, että kyseessä on kone. Se on sinusta erittäin kiinnostunut ja osaa esittää mielenkiintoisia kysymyksiä, mutta kannattaa olla tarkkana, mitä kaikkea sille kertoo. Se nimittäin käyttää saatuja tietoja osana oppimisessa.
Ovatko valeuutiset tekoälyn aikaansaamia?
Tekoälyssä on paljon hyvää, sillä se kykenee esimerkiksi markkinoinnissa tutkimaan tarkoin, mistä henkilö on kiinnostunut ja mitä hänelle kannattaa tarjota tai mistä hän voisi olla kiinnostunut hakujensa perusteella. Tätäkin on tarkoin mietittävä, kuinka pitkälle tekoälyn annetaan tutkia henkilön mielenkiintoa.
Kaikkihan pohjautuu erilaisiin algoritmeihin, joten tekoäly voi ehdotellessaan tiettyjä asioita rajata myös varteenotettavia mahdollisuuksia pois. Sen päätökset perustuvat täysin siihen, miten se on opetettu toimimaan, joten se ei voi olla yhtään opetustaan älykkäämpi. Kaikkeen se ei välttämättä edes ota kantaa.
Myös negatiiviset asiat ovat koukuttavia. Uutiset voivat olla harhaanjohtavia, valheellisia tai jopa vihapuhetta. Valeuutisia on hyvin vaikea tunnistaa, sillä se vaatii korkeaa lähdekritiikkiä ja aikaa pohtia lukemaansa. Harmitus on varmasti suuri, jos liian myöhään huomaa uutisen olevan väärää tietoa.
Sosiaalisen median kuplat
Sosiaalisella medialla on jo pitkään ollut tarkoitus koukuttaa käyttäjiä pysymään alustalla pitkään ja niissä vietetty aika on maksimoitava. Somealgoritmit seuraavat tarkoin käyttäjiä, jolloin ne pystyvät oppimaan käyttäjistä ja heidän mielenkiintonsa kohteista paljon uutta. Käyttäjää siis seurataan alustoilla jatkuvasti.
Kun kerran olet kiinnostunut jostakin aiheesta, saat siitä paljon tietoa silmiesi eteen jatkossakin. Se on ollut tapa jo pitkään eikä se tulevaisuudessa ainakaan vähene. Lisäksi on muistettava se, että algoritmit kehittyvät jatkuvasti, joten ne pystyvät tarjoamaan entistä paremmin sitä tietoa, mitä käyttäjä on hakemassa.
Voiko tekoälyn väärinkäyttöä estää?
Ikävintä on silloin, jos hyvää tarkoittavia sovelluksia aletaan käyttää väärin. Algoritmin tekijä ei välttämättä tiedä, mihin koodi lopulta päätyy. Harmiton ja viaton koodi voi päätyä toiseen maahan, jossa siitä tehdään negatiivisesti toimiva. Se voi pienen muokkauksen jälkeen loukata esimerkiksi ihmisoikeuksia.
Tekoälyn käyttöä on aina ajateltava laajemmin kuin vain kansallisella tasolla. Ala on hyvin kansainvälinen, joten jopa maanosien välillä on eroja siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. EU:lla on maine, joka kieltää kaiken, kun taas Kiinassa ja USA:ssa moni asia on sallittua. Rajojen asettaminen tällä alalla on vaikeaa, sillä itsesääntely ei riitä. Siksi onkin aina mietittävä, onko vapaa tahto jo vaarassa vai ei.
