Pekka Markku Antero Seppänen, syntynyt 15. syyskuuta 1960 Helsingissä, on suomalainen kirjailija, talouskommentaattori ja entinen Talouselämän päätoimittaja, joka on edelleen aktiivinen ja vaikutusvaltainen ääni suomalaisessa julkisessa keskustelussa.
Hän jatkaa Ylen kolumnistina ja keskeisenä panelistina ohjelmissa Pyöreä pöytä ja Jälkipörssi, joissa hän kommentoi Suomen talousnäkymiä, Nato-ajan turvallisuusmenoja ja poliittisen keskustelun kulttuurista sävyä.
Mediatyönsä ohella hän toimii Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n ja Patricia Seppälän säätiön puheenjohtajana, esiintyy yritysseminaareissa ja yliopistoluennolla sekä asuu edelleen Suomessa.
Hänen nykyinen parisuhdetilanteensa ei ole julkisesti vahvistettu.
Helsingistä mediavaikuttajaksi
Seppänen kasvoi Helsingissä perheessä, jossa keskustelulla ja ajatuksilla oli merkitystä.
Hänen isänsä oli sosiologi Paavo Seppänen, ja hänen veljensä, edesmenneenä, Juhani Seppänen, oli kirjailija, lääkäri ja televisiopersoona. Älyllinen keskustelu ja vahvat mielipiteet kuuluivat arkeen.
Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1979 ja suoritti valtiotieteen kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1984. Jo opiskeluvuosinaan Seppänen oli luovasti aktiivinen.
1980-luvun alussa hän soitti bassoa ja koskettimia yhtyeessä Vaaraliste lelut.
Myöhemmin hän esiintyi Åttopojat-yhtyeessä sekä kirjailijoiden muodostamassa Nyrok Dolls -yhtyeessä. Samanaikaisesti hän kirjoitti sarjakuvia kuten Me Muut, Radio Otto ja Teuvo Lyly.
Hän kirjoitti myös käsikirjoituksia tunnetuille suomalaisille tekijöille, yhdistäen huumoria ja yhteiskunnallista havainnointia uransa varhaisessa vaiheessa.
Talouselämän vuodet
Seppänen aloitti ammatillisen uransa viestinnässä Finn-Stroi Oy:ssä vuonna 1985 toimien tiedottajana ja viestintäpäällikkönä.
Vuonna 1988 hän siirtyi Talouselämä-lehteen toimittajaksi.
Seuraavien kahdentoista vuoden aikana hän rakensi maineen selkeänä talousanalyytikkona ja vahvana pääkirjoitusäänenä.
Vuonna 2000 hänet nimitettiin päätoimittajaksi, tehtävässä hän toimi vuoteen 2010 asti.
Johtaessaan Talouselämää hän toimi myös Talentumin johto- ja hallitustehtävissä.
Hänen aikansa päätoimittajana muokkasi hänen pitkän aikavälin näkemystään suomalaisesta teollisuudesta, johtamiskulttuurista ja talouspolitiikasta.
Kollegat kuvasivat häntä analyyttiseksi, vaativaksi ja johdonmukaiseksi.
Vuonna 2006 media-alan ammattilaiset äänestivät hänet Suomen parhaaksi päätoimittajaksi ja sisältöjohtajaksi.
Ylen kolumnit ja paneelit
Päätoimittajakauden jälkeen Seppänen ei vetäytynyt julkisesta keskustelusta. Hänestä tuli Ylen vakituinen kolumnisti ja tuttu ääni radiokeskusteluissa.
Vuodesta 2007 lähtien hän on ollut Pyöreä pöytä -ohjelman panelisti ja vuodesta 2011 Ylen aamun talouskeskusteluosiossa Jälkipörssi.
Viime kuukausina hänen kolumniensa teemat ovat laajentuneet käsittelemään sukupolvien välistä varallisuuden siirtymää, median vastuuta algoritmiohjatun uutisvirran aikakaudella sekä suomalaisen teollisuuden pitkän aikavälin kilpailukykyä.
Hän ammentaa usein vuosikymmenten päätoimittajakokemuksestaan arvioidessaan nykyisiä poliittisia valintoja.
Radiossa hän puhuu suoraan taloustilanteesta ja poliittisesta kulttuurista.
Pekka Seppänen sanoi Ylen Pyöreä pöytä -ohjelmassa:
“Kun joku saa leiman, kaikki mitä hän sanoo tulkitaan sen leiman kautta.”
Hän kommentoi usein Suomen Nato-ajan turvallisuusmenoja ja sitä, miten julkista taloutta tasapainotetaan suhteessa sosiaalisiin painopisteisiin.
Eräässä keskustelussa poliittisen debatoinnin sävystä hän totesi:
“Keskustelun pitäisi haastaa ajatuksia, ei vaientaa niitä.”
Kuuntelijat tuntevat hänet tasaisena ja kokeneena äänenä, joka yhdistää historiallisen perspektiivin nykyanalyysiin.
Hallitustehtävät
Journalismin ohella Seppänen jatkaa johtotehtävissä suomalaisissa kulttuuri-instituutioissa.
Hän on toiminut:
Ondine Oy:n hallituksen puheenjohtajana (2005–2009)
Gummerus Kustannus Oy:n hallituksen puheenjohtajana (2013–2018)
Patricia Seppälän säätiön puheenjohtajana (vuodesta 2017)
Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n puheenjohtajana (vuodesta 2023)
Näissä tehtävissä hän on puhunut julkisesti kestävien rahoitusmallien tarpeesta aikana, jolloin julkinen talous on tiukka.
Eräässä kulttuuritilaisuudessa taiteen rahoituksesta hän korosti:
“Kulttuuri-instituutioiden on oltava taloudellisesti kestäviä, jotta ne voivat säilyä itsenäisinä.”
Hän esiintyy myös säännöllisesti yritysseminaareissa ja yliopistojen vierailuluennoilla, joissa hän käsittelee johtamisen etiikkaa ja talousjournalismin tulevaisuutta.
Kirjat ja kirjoittajan ura
Seppänen on julkaissut sekä tietokirjallisuutta että kaunokirjallisuutta.
Hänen teoksiaan ovat:
Parhaat kolumnit: Epävirallinen totuus 2000-luvusta (2008)
Suomen pahimmat bisnesepäonnistumiset – Tarinoita huippujohdosta (2015, yhdessä Markku Kuisman kanssa)
Johtajuus (2015, yhteistyössä Matti Alahuhdan ja Martti Häikiön kanssa)
Nyman (romaani, 2018)
Kun Nyman julkaistiin, Seppänen kuvasi fiktiota tapana tarkastella teemoja eri tavalla kuin journalismissa.
Pekka Seppänen sanoi haastattelussa fiktion kirjoittamisesta:
“Fiktio antaa mahdollisuuden tutkia valtaa ja henkilöhahmoja syvemmin kuin kolumnit.”
Tunnustukset ja palkinnot
Seppäsen ura on saanut laajaa tunnustusta suomalaisessa mediassa.
Hän on saanut:
Aikakauslehtien toimittajien yhdistyksen Julius-palkinnon (2005)
Bonnierin Suuren journalistipalkinnon Vuoden journalistina (2006)
Ensimmäisen Mikko Pohtola -lehdistöpalkinnon (2009), joka myönnetään esimerkillisestä suomen kielen käytöstä
Nämä tunnustukset korostavat hänen vaikutustaan sekä päätoimittajana että julkisena kommentaattorina.
Julkikuva ja tyyli
Nyt kuudenkymmenen ikävuoden puolivälissä Seppänen ylläpitää tasaisen julkisen läsnäolon ilman pyrkimystä otsikkorooliin.
Hän asemoituu kokeneeksi kommentaattoriksi, joka yhdistää institutionaalisen muistin ajankohtaiseen analyysiin.
Hän jatkaa kirjoittamista, puhumista ja osallistumista julkiseen keskusteluun pitäen yksityiselämänsä poissa julkisuudesta.
Hänen henkilökohtaisista suhteistaan ei ole julkista vahvistusta, ja hän asuu edelleen Suomessa.
Hänen vaikutuksensa perustuu nykyään vähemmän muodollisiin titteleihin ja enemmän jatkuvuuteen — pitkään uraan journalismissa, kulttuuriseen johtajuuteen ja johdonmukaiseen ääneen Suomen talous- ja poliittisessa keskustelussa.
