Helsingin pormestari Daniel Sazonov on inkerinsuomalaisten paluumuuttajien poika, jotka muuttivat Neuvostoliitosta Suomeen 1990-luvun alussa.
Nykyään hänellä on läheinen ja lämmin suhde vanhempiinsa, ja hän mainitsee usein, kuinka heidän tukensa muokkasi hänen elämäänsä.
Kun he saapuivat Suomeen, perheellä ei ollut juuri mitään. Sazonov on kertonut, että hänen vanhempansa tulivat vain kahden matkalaukun kanssa – toinen täynnä vaatteita ja toinen hänen lääkärinä toimineen äitinsä lääketieteellistä kirjallisuutta.
Hänen äitinsä, joka oli kouluttautunut lääkäriksi, joutui pätevöitymään uudelleen Suomessa ennen kuin pystyi jatkamaan ammattiaan.
Ensimmäisinä vuosina perhe asui Helsingissä Malminkartanossa ja eli vähäisen sosiaaliturvan varassa.
Daniel Sazonov on puhunut julkisesti noista alkuvuosista:
”Kun he saapuivat, heillä oli mukanaan vain kaksi matkalaukkua: toinen vaatteita varten, toinen lääkärinä toimineen äitini ammattikirjallisuutta varten. Kun olin pieni, perheeni ja minä asuimme Malminkartanossa Helsingissä ja elimme vähäisellä sosiaaliturvalla.” – Daniel Sazonov
Suomalaisen yhteiskunnan tarjoama tuki teki mahdolliseksi, että hänen vanhempansa pystyivät rakentamaan uuden elämän.
Hänen äitinsä onnistui lopulta jälleen työskentelemään lääkärinä, ja perheen tilanne vakiintui.
Sazonov viittaa tähän usein esimerkkinä siitä, kuinka päättäväisyys ja sosiaaliturva voivat auttaa ihmisiä aloittamaan alusta.
Vaikka hän itse on noussut politiikassa korkealle, hänen vanhempansa ovat pysyneet poissa julkisuudesta.
He eivät ole antaneet haastatteluja tai esiintyneet kampanjoissa, vaan ovat valinneet yksityisen elämän.
Sazonov ei kuitenkaan peittele sitä, kuinka tärkeitä he ovat hänelle olleet.
Hän on sanonut, että vanhemmat antoivat hänelle sekä vastuuntunnon että uskon siihen, että kovalla työllä kaikki on mahdollista.
”Yhteiskunnan tuki riitti. Sen avulla vanhempani pystyivät löytämään työtä, äitini pätevöityi lääkäriksi ja elämä alkoi sujua.” – Daniel Sazonov
