Kun kevätaurinko alkaa sulattaa viimeisiä lumikasoja pihojen perukoilta, suomalaisessa herää tarve valmistaa ruokaa ulkona. Pelkkä grillimakkaran käristäminen ei kuitenkaan enää riitä nykyaikaiselle kulinaristille. Vaatimustaso on noussut, ja pelkän hiilloksen sijaan haetaan nyt syvempiä makuja. Tässä vaiheessa kuvaan astuu savustin, tuo takapihojen mystinen metallilaatikko, johon liittyy yhtä paljon suuria toiveita kuin karvaita (tai karvaalta maistuvia) pettymyksiäkin.
Välineurheilu sikseen, aloita perusasioista
Harrastuksen aloittaminen noudattaa usein tuttua kaavaa, jossa välineurheilu näyttelee pääosaa. Rautakaupan hyllyjen välissä vaeltava aloittelija joutuu melkoisen informaatiotulvan kohteeksi. On sähköllä toimivia pönttöjä, kaasulla lämpiäviä kaappeja ja perinteisiä hiilimalleja, joilla saa aikaan sekä ruokaa että savusumuvaroituksen naapurustoon. Markkinamiehet ovat onnistuneet luomaan illuusion, jonka mukaan ilman Bluetooth-yhteydellä varustettua lämpömittaria on turha haaveilla onnistuneesta lopputuloksesta. Lompakko kevenee huomattavasti jo ennen kuin ensimmäistäkään kalaa on edes pyydystetty, saati suolattu.
Itse savustusprosessi on kärsivällisyyttä vaativaa taidetta, mikä sopii huonosti nykyajan hektiseen elämänrytmiin. Kun tottumus on saada kaikki heti ja nopeasti, on kuuden tunnin odottelu matalalämpöisessä savussa monelle ylivoimainen koettelemus. Kiusaus kurkistaa kannen alle on valtava, vaikka jokainen avaaminen päästää lämmön karkuteille ja pidentää valmistusaikaa entisestään. Usein käykin niin, että nälkäiset vieraat ja kokin oma malttamattomuus johtavat siihen, että liha nostetaan pöytään joko raakana tai kuivaksi korpuksi muuttuneena. Savun maku on toki läsnä, joskus jopa niin voimakkaana, että se peittää alleen kaiken muun, mukaan lukien ruokailijoiden ruokahalun.
Älä ota paineita sosiaalisesta mediasta ruokaharrastukseen
Ennen riitti, että ruoka maistui hyvältä, mutta nykyään sen pitää myös näyttää hyvältä. Instagramiin ladattu kuva täydellisestä ruoka-annoksesta kerää tykkäyksiä ja ihailevia kommentteja, vaikka todellisuudessa liha olisi sitkeää kuin autonrengas ja kala mautonta kuin sukka. Tämä luo paineita harrastajalle, joka yrittää epätoivoisesti saavuttaa internetin luomaa epärealistista ihannekuvaa, vaikka usein yksinkertainen savukala olisi ollut kaikille osapuolille onnellisempi ratkaisu.
Lopulta savustusharrastuksessa on kuitenkin kyse jostain aivan muusta kuin pelkästä ruoasta. Se on sosiaalisesti hyväksyttävä syy viettää tunteja pihalla, tuijottaa lämpömittaria ja nauttia virvokkeita ilman, että kukaan voi syyttää laiskottelusta. Joskus saattaa lautaselle päätyä jotain sellaista, joka saa unohtamaan palaneet sormet ja savulta haisevat vaatteet. Silloin ymmärtää, miksi ihminen jaksaa vuodesta toiseen virittää tulen laatikkoon ja toivoa parasta.
