Sophie Lionnet oli 21-vuotias ranskalainen au pair, joka muutti Lontooseen parantaakseen englannin kielen taitoaan ja työskennelläkseen lasten parissa.
Hänet murhattiin syyskuussa 2017 työnantajiensa Sabrina Kouiderin ja Ouissem Medounin toimesta, ja he suorittavat nyt elinkautisia vankeusrangaistuksia Yhdistyneen kuningaskunnan vankilajärjestelmässä vähintään 30 vuoden vähimmäisajalla.
Kumpikaan ei ole oikeutettu ehdonalaiseen vapautumiseen aikaisintaan ennen 2040-luvun loppua, eikä mikään valitus ole kumonnut heidän tuomioitaan. Pariskunta asui rikoksen aikaan Southfieldsissä, Lontoon lounaisosassa.
Old Baileyn oikeudessa käsitelty tapaus järkytti sekä Britanniaa että Ranskaa. Syyttäjät kuvailivat sitä ”tarua ihmeellisemmäksi”.
Tapaus keskittyi omituiseen ja perusteettomaan salaliittoteoriaan, joka liittyi irlantilaisen pop-yhtye Boyzonen perustajajäseneen Mark Waltoniin.
Nuori nainen suurine toiveineen
Sophie Lionnet syntyi Troyes’ssa Koillis-Ranskassa vuonna 1996. Ystävät ja sukulaiset kuvailivat häntä ujoksi, lempeäksi ja oppimishaluiseksi.
Tammikuussa 2016 hän muutti Lontooseen työskennelläkseen au pairina. Kuten monet nuoret eurooppalaiset, hän toivoi parantavansa englannin kieltään ja saavansa kokemusta lastenhoidosta.
Hän aloitti työskentelyn 35-vuotiaan muotisuunnittelijan Sabrina Kouiderin ja 40-vuotiaan pankkiirin Ouissem Medounin palveluksessa.
Pariskunta asui Wimbledon Park Roadilla Southfieldsissä.
Aluksi mikään ei vaikuttanut poikkeavalta. Ajan myötä naapurit ja paikalliset kauppiaat kuitenkin huomasivat, että Sophie vaikutti vetäytyneeltä ja laihalta.
Muut au pairit kertoivat myöhemmin tutkijoille, että hän näytti pelokkaalta ja nälkäiseltä. Oikeudessa esitetty näyttö paljasti, että hänelle maksettiin huonosti ja että hän eristäytyi yhä enemmän.
Pakkomielle ja paranoia
Murhan motiivi rakentui harhaluulon ympärille.
Kouider oli aiemmin seurustellut Boyzonen perustajajäsenen Mark Waltonin kanssa vuosina 2011–2013.
Eron jälkeen hänestä tuli pakkomielteinen tätä kohtaan. Oikeudessa kuultiin, että hän uskoi Waltonin juonittelevan häntä vastaan.
Hän syytti Sophieta siitä, että tämä auttoi Waltonia huumaamaan ja seksuaalisesti hyväksikäyttämään perheenjäseniä. Näille väitteille ei löytynyt mitään näyttöä.
Mark Walton todisti oikeudenkäynnissä.
Mark Walton sanoi oikeudessa:
”En ollut koskaan tavannut häntä. En ollut koskaan ollut häneen missään yhteydessä.”
Syyttäjä Richard Horwell puhui valamiehistölle:
Richard Horwell sanoi:
”Kaikista tässä historiallisessa talossa käsitellyistä tapauksista tämä kuuluu epäilemättä kaikkein poikkeuksellisimpien joukkoon. Tätä ei voi keksiä. Totuus on tarua ihmeellisempi.”
Tutkijat löysivät tuntikausia videonauhoituksia, jotka pariskunta oli tehnyt.
Tallenteissa Sophiea kuulusteltiin, häntä syytettiin vakoojaksi ja pedofiiliksi, ja häntä painostettiin tunnustamaan rikoksia, joita hän ei ollut tehnyt.
Viikkoja kestänyt pahoinpitely
Väkivalta paheni useiden kuukausien aikana vuonna 2017. Syyttäjien mukaan Sophiea nälkiinnytettiin ja pahoinpideltiin.
Lääketieteellinen näyttö osoitti myöhemmin, että hänellä oli murtumia rintalastassa, kylkiluissa ja leukaluussa juuri ennen kuolemaansa.
Häntä uhattiin vankilalla ja väkivallalla, ellei hän tunnustaisi.
Tuomari Nicholas Hilliard sanoi oikeudessa:
Tuomari Nicholas Hilliard sanoi:
”Se kärsimys ja kidutus, jolle alistitte hänet, oli pitkäkestoista ja armotonta.”
Tuomari totesi, että molemmat syytetyt osallistuivat kidutukseen, joka johti hänen kuolemaansa.
Löytö
20. syyskuuta 2017 naapurit soittivat hätänumeroon haistettuaan voimakkaan ja pahan hajun pariskunnan puutarhasta.
Palomiehet saapuivat paikalle ja löysivät ihmisjäänteitä palavasta kasasta.
Yksi palomies kertoi oikeudessa nähneensä nenän ja sormia palaneiden jäänteiden joukossa. Medouni väitti, että kyseessä oli lampaan ruho.
Sekä Kouider että Medouni myönsivät polttaneensa ruumiin, mutta kumpikin syytti toista varsinaisesta murhasta.
Tarkkaa kuolinsyytä ei voitu määrittää voimakkaan palamisen vuoksi.
Oikeudenkäynti ja tuomio
Toukokuussa 2018 valamiehistö totesi molemmat syyllisiksi murhaan. He olivat aiemmin myöntäneet oikeuden estämisen polttamalla ruumiin.
26. kesäkuuta 2018 molemmat tuomittiin elinkautiseen vankeuteen vähintään 30 vuoden vähimmäisajalla.
Syyttäjien mukaan pariskunta toimi yhdessä ja kehitti yhteisen uskomuksen siitä, että Sophie oli osa salaliittoa.
Syyttäjä Aisling Hosein kertoi oikeudelle:
Aisling Hosein sanoi:
”He toimivat yhdessä ja laativat suunnitelman ruumiin tuhoamiseksi ja välttääkseen vastuun tästä kauhistuttavasta rikoksesta.”
Tuomari hylkäsi väitteet siitä, että mielenterveysongelmat olisivat vähentäneet heidän vastuutaan.
Sabrina Kouider ja Ouissem Medouni pysyvät vangittuina Yhdistyneen kuningaskunnan vankilajärjestelmässä.
Tuomion ehtojen mukaan kumpikaan ei ole oikeutettu ehdonalaiseen käsittelyyn aikaisintaan ennen 2040-luvun loppua.
Mikään valitus ei ole kumonnut heidän tuomioitaan.
Perheen suru oikeudessa
Sophien vanhemmat, Catherine Devallonne ja Patrick Lionnet, osallistuivat suureen osaan oikeudenkäyntiä yhdessä hänen isäpuolensa Stéphane Devallonnen kanssa.
Hänen tätinsä kuvaili Sophieta Lontoossa järjestetyssä muistomarssissa.
Hänen tätinsä sanoi:
”Hän oli helmi. Ystävällinen, lempeä. Hän rakasti kaikkia.”
Myöhemmissä haastatteluissa hänen äitinsä kertoi saaneensa tietää tyttärensä kärsimyksistä vasta oikeudenkäynnin aikana.
Paris Match siteerasi hänen äitiään seuraavasti:
”Kaikki, mitä minulla on jäljellä tyttärestäni, on sormus.”
Ranskan presidentti Emmanuel Macron lähetti perheelle surunvalittelukirjeen marraskuussa 2017.
Yhteisön kysymykset
Paikalliset yrittäjät sanoivat myöhemmin aistineensa, että jokin oli pielessä, mutta eivät ymmärtäneet koko tilannetta.
Ravintoloitsija Michael Cromer kertoi BBC:lle, että Sophie oli kerran sanonut tulleensa lyödyksi pudotettuaan voin.
Kioskinpitäjä Sunil Patel kuvaili Kouideria ailahtelevaksi ja pakkomielteiseksi entistä kumppaniaan kohtaan.
Tapaus herätti vakavia huolia ulkomailla työskentelevien au pairien haavoittuvuudesta ja pakottavan kontrollin merkeistä.
Jatkuva vaikutus
Tapaukseen viitataan yhä oikeudellisissa ja kriminologisissa keskusteluissa sekä Britanniassa että Ranskassa esimerkkinä siitä, miten pakottava kontrolli voi kärjistyä tappavaksi väkivallaksi.
Sitä siteerataan säännöllisesti koulutusmateriaaleissa, joissa käsitellään perheväkivallan dynamiikkaa ja siirtotyöläisten haavoittuvuutta.
Viime vuosina uusi mediahuomio dokumenttien, podcastien ja jälkikäteisraportoinnin kautta on pitänyt Sophie Lionnet’n nimen julkisessa muistissa.
Hänen tapaustaan mainitaan usein keskusteluissa ulkomailla työskentelevien au pairien suojelusta ja eristäytymisen sekä psykologisen hyväksikäytön varoitusmerkkien tunnistamisesta.
Vaikuttamisjärjestöt Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa ovat käyttäneet tapausta vaatiakseen selkeämpiä työsuhdesuojia ja ilmoituskanavia nuorille ulkomaisille työntekijöille, jotka asuvat isäntäperheissä.
Vaikka uusia oikeudellisia kehityksiä ei ole ilmennyt, tapauksen pitkäaikainen vaikutus muokkaa edelleen keskustelua pakottavista ihmissuhteista, salaliittoihin perustuvasta paranoiasta ja rajat ylittävästä työntekijäturvallisuudesta.
